Reserviläiset

 Edetään kohti syksyä ja oma vuoden pääsotaharjoitus lähestyy. On aika pohtia mitä suomalaisen reserviläisen tulisi pohtia nykyisen kaltaisessa tilanteessa. Puolustusvoimat nojaavat isoon reserviin, jota koulutetaan sodan ajan tehtäviin ja on toimintakykyinen heti kentälle saavuttuaan. 

On kuitenkin tiedossa, että Ukrainan sodan seurauksena reservin nopea muodostaminen on hidasta ja siihen tarvitaan tukijoukkoja, jotka tunnetaan valmiusyksikkönä. Nämä nopean toiminnan yksiköt tarvitsevat kuitenkin oman tukijoukon ja siihen käy hyvin sitoutuneet paikalliset reserviläiset. Nämä reserviläiset ovat sitoutuneet vuosiksi kouluttautumaan ja harjoittelemaan tarvittavia toimenpiteitä ja operaatioita ennen kriisin syttymistä sodaksi. 

Suomi tarvitsee yhä enemmän sitoutuneita reserviläisiä tukemaan sodan ajan joukkojen muodostamista ja toimimaan “harmaan vyöhykkeen" aikana, jolloin sota ei ole virallisesti syttynyt mutta nykyisin sodan ja rauhan määrittelemää rajaa ei hirveästi voi vetää tai ainakin se tapahtuu mihin kohdemaa vetää rajan. Nämä joukot pystyvät toimimaan viranomaisten tukena ja olemaan kynnyksenä vihollisen toiminnalle. 

On typerää ajatella, että vapaaehtoisilla reserviläisillä ei olisi merkitystä vihollisen kynnyksen nostamisella. Mikäli näitä joukkoja olisi tarpeeksi niin antaisimme viholliselle sellaisen mielikuvan, jotta tänne ei ole “ilomarssilla tulemista” ja suomalaiset ovat valmiita taistelemaan. Palvelusaikani Afganistanin jälkeen on ollut reserviläiskomppaniassa ja meidän tarkoitus on varautua pahimpaan.

Mikäli pidät ampumaharjoittelusta, maasto-oloista, yhteenkuuluvuudesta ja itsesi haastamisesta niin liity joukkoon ja ole esimerkki muillekin mitä velvollisuus ja kunnioitus itsenäisyydelle tarkoittavat. Olen kiitollinen kaikille miehille ja naisille, jotka vapaaehtoisesti tätä tekevät.

Vapaus ei ole ilmaista vaan se ansaitaan.