Nato

Tämän päivän polttava keskustelu on siitä pitäisikö liittyä natoon? Otetaan lyhyesti katsaus Naton historiasta tähän päivään. Nato kehitettiin Neuvostoliiton uhkaa vastaan ja Neuvostoliiton romahdettua on mietitty miksi natoa ei hajotettu. Kysymys on sinällään outo, koska nato ja sen liittolaisethan voittivat kylmän sodan ja pystyivät nyt rakentamaan yhtenäisyyttä ja vapautta Eurooppaan ja muualle maailmaan länsimaisen ajattelun pohjalta. Tietenkin sotilaallinen organisaatio pyrkii voittamaan sodat jo ennen, kuin ne alkavat ja siksi uusien jäsenten saaminen on oleellinen osa tätä.

Nato muutti muotoaan hetkeksi, kun nykyinen venäjä aloitti sodan Tsetseniassa ja terroriaalto pyyhkäisi yli venäjän ja myöhemmin Yhdysvaltojen. Sotilasliittouma muutti itsensä terrorismin vastaiseen sotaan sopivaksi ja laajamittaisen periteisen sodankäynnin uskottiin hävinneen Euroopasta. Yhdysvaltojen iskettyä Afganistaniin ja Irakiin oli päivän selvää, että toisen sodan tarkoitus on geopoliittinen ja toinen sota laajeni tahtomattaan, kun huomattiin heimoyhteiskunnan tarvitsevan lisää sotilasvoimaa järjestyksen pitämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Näiden sotien aikana Nato nähtiin ja nähdään vieläkin Yhdysvaltojen hallitsemana nukkena, joka laittaa Eurooppalaiset sotimaan sen omia sotia. Osittain totta tämä on mutta Lähi-Idän sodat osoittivat, että Nato liittolaiset osallistuivat valikoivasti sotien vaatimiin uhrauksiin. Nyt, kun Nato ja Yhdysvallat ovat vetäytyneet Lähi-Idästä ja kotiin on palannut satoja tuhansia sotilaita on aika tarkastella muita rintamia. Yhdysvaltojen keskittyessä Kiinaan niin Naton Eurooppa osasto voi keskittyä Venäjään. Venäjä soimaa Natoa ja syystäkin mutta niin voittajat tekevät, että pidetään vastapeluri heikkona ja kasvatetaan omaa vaikutusvaltaa alueella.

Nyt Venäjän sotilaallinen voima, henkinen ja taloudellinen tilanne suorastaan vaatii konfliktia ja sen tuomaa tuolipaikkaa isojen poikien pöydässä. Kysymys siis pitäisikö Suomen liittyä Natoon niin itse vastaisin kyllä. Nyt, kun joukot ovat kotiutuneet Lähi-Idästä ja Venäjä verryttää lihaksiaan on aika selvää laajentaa omia muskeleita. Suomalaisten on vain hyväksyttävä se fakta, että lapsemme tulevat palvelemaan vähintään Euroopan sotatantereilla mutta onhan se parempi, kuin aavikolla tai vuorilla 20-vuotta ilman tulosta tai edes vivahdetta demokratiasta ja sivistyksestä.

Maailma on Euroopassa jakautunut jälleen Idän ja Lännen välille ja nyt ei ole suomettumisen aika ja kuvitella meitä rauhan tuojaksi maailmaan tai mitään erikoisasemaa kahden jättiläisen välissä. Mikäli suomalaiset tahtoisivat rauhaa koko maailmaan pitäisi olla riittävät voimavarat, tahtoa, rahaa ja valmiita uhrauksiin ja olla itseään suurempi. Natoon liittyminen asettaisi meidät viimein siihen pöytään, johon olisi pitänyt kuulua kauan sitten eli länsimainen, demokraattinen, yhtenäinen ja sotilaallisesti vahva. Liittouma tulee vaatimaan uhrauksia mutta se hinta on maksettava, jotta meidän ei tarvitse tasapainoilla idän jättiläisen kanssa ainainen pelko takaraivossa. 

Paranneltu ihminen

Joulu on antanut aikaa pohtia tulevaa terveyden- ja pelastuspuolen uudistusta ja miltä tulevaisuuden terveydenhuolto voisi näyttää? Yhä enemmissä määrin yhteiskunta kehittyy siihen, että ihmisiä parannellaan biokemiallisesti, elektronisesti ja mekaanisesti toimimaan pitempään väsymättä, sairastumatta ja taipumatta henkiseen uupumiseen.

Ihmisiä pidetään jo nyt pitempään elossa antibioottien, sähkön, säteilyn ja mekaanisten laitteiden avulla. Mikä on ihmiskehon raja tulevaisuudessa? Onko kuolemattomuutta olla syväjäädytettynä tai bittimaailmassa odottamassa tekniikan kehittymistä riittävästi meidän toiselle tulemiselle? Tekniikka mahdollistaa jo jäädyttämisen ja pian aivoihimme kerääntyneet tiedot, taidot ja kokemukseen voidaan tallentaa kovalevylle.

Ihmisellä on halu muokata kehoaan, jotta voitamme kuoleman ja kärsimyksen. Terveyttä ja onnea tavoitellessaan ihminen tietoisesti tai tietämättään muuttaa ominaisuuksiaan niin paljon, ettei ihmisyyttä enää tunneta sen kaltaisena, kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Tämä kaikki tapahtuu viimeistään avaruuden valloituksen yhteydessä, jolloin pitkäikäisyys, kehon hajoamisen estäminen ja henkisen kantokyvyn rajat ylittyvät.

Pienen maistiaisen olemme jo saaneet sirujen, kapselien, sormusten, rannekkeiden, älyvaatteiden, hävittäjälentäjien kypärien, virtuaalilasien, robottikäsien ja rakennettujen sisäelimien kautta ja tässä tuskin kaikki tekniikan ihmeet. Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että kehityksen jarruja ei osata polkea, koska kukaan ei tiedä missä ne ovat.

Visio lähitulevaisuuden terveydenhoidosta voisi olla seuraavanlainen, kun apteekkia ohjaakin tekoäly, dronet lennättävät lääkkeet syrjäseudulla ja lääkäri on kone, joka diagnosoi hetkessä ja väsymättä. Fyysiset rajoitukset ja kivut poistuvat, kun parannellut raajat korvaavat ne ja henkinen kantokyky ja jaksaminen paranee biokemiallisesti. Kaikki on kuitenkin toissijaista, mikäli ihmisyys katoaa hoitotyöstä kokonaan.

Edes hyvin rakennettu tekoäly ei voi voittaa ihmisen huumorintajua, asettumista toisen asemaan ja osoittaa toiselle kiintymystä ja huolenpitoa. Ihminen on kehityksestään ja teknologiastaan huolimatta sosiaalinen laumaeläin edelleen ja tätä geeniperimää ei heti voida pyyhkiä ja asettaa ihmisyyttä historian kansiin.

”Kun yksi sukupolvi kuolee, uudet teoriat saavat mahdollisuuden työntää vanhat tieltään” Fyysikko Max Planck