Paranneltu ihminen

Joulu on antanut aikaa pohtia tulevaa terveyden- ja pelastuspuolen uudistusta ja miltä tulevaisuuden terveydenhuolto voisi näyttää? Yhä enemmissä määrin yhteiskunta kehittyy siihen, että ihmisiä parannellaan biokemiallisesti, elektronisesti ja mekaanisesti toimimaan pitempään väsymättä, sairastumatta ja taipumatta henkiseen uupumiseen.

Ihmisiä pidetään jo nyt pitempään elossa antibioottien, sähkön, säteilyn ja mekaanisten laitteiden avulla. Mikä on ihmiskehon raja tulevaisuudessa? Onko kuolemattomuutta olla syväjäädytettynä tai bittimaailmassa odottamassa tekniikan kehittymistä riittävästi meidän toiselle tulemiselle? Tekniikka mahdollistaa jo jäädyttämisen ja pian aivoihimme kerääntyneet tiedot, taidot ja kokemukseen voidaan tallentaa kovalevylle.

Ihmisellä on halu muokata kehoaan, jotta voitamme kuoleman ja kärsimyksen. Terveyttä ja onnea tavoitellessaan ihminen tietoisesti tai tietämättään muuttaa ominaisuuksiaan niin paljon, ettei ihmisyyttä enää tunneta sen kaltaisena, kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Tämä kaikki tapahtuu viimeistään avaruuden valloituksen yhteydessä, jolloin pitkäikäisyys, kehon hajoamisen estäminen ja henkisen kantokyvyn rajat ylittyvät.

Pienen maistiaisen olemme jo saaneet sirujen, kapselien, sormusten, rannekkeiden, älyvaatteiden, hävittäjälentäjien kypärien, virtuaalilasien, robottikäsien ja rakennettujen sisäelimien kautta ja tässä tuskin kaikki tekniikan ihmeet. Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että kehityksen jarruja ei osata polkea, koska kukaan ei tiedä missä ne ovat.

Visio lähitulevaisuuden terveydenhoidosta voisi olla seuraavanlainen, kun apteekkia ohjaakin tekoäly, dronet lennättävät lääkkeet syrjäseudulla ja lääkäri on kone, joka diagnosoi hetkessä ja väsymättä. Fyysiset rajoitukset ja kivut poistuvat, kun parannellut raajat korvaavat ne ja henkinen kantokyky ja jaksaminen paranee biokemiallisesti. Kaikki on kuitenkin toissijaista, mikäli ihmisyys katoaa hoitotyöstä kokonaan.

Edes hyvin rakennettu tekoäly ei voi voittaa ihmisen huumorintajua, asettumista toisen asemaan ja osoittaa toiselle kiintymystä ja huolenpitoa. Ihminen on kehityksestään ja teknologiastaan huolimatta sosiaalinen laumaeläin edelleen ja tätä geeniperimää ei heti voida pyyhkiä ja asettaa ihmisyyttä historian kansiin.

”Kun yksi sukupolvi kuolee, uudet teoriat saavat mahdollisuuden työntää vanhat tieltään” Fyysikko Max Planck