Nato

Tämän päivän polttava keskustelu on siitä pitäisikö liittyä natoon? Otetaan lyhyesti katsaus Naton historiasta tähän päivään. Nato kehitettiin Neuvostoliiton uhkaa vastaan ja Neuvostoliiton romahdettua on mietitty miksi natoa ei hajotettu. Kysymys on sinällään outo, koska nato ja sen liittolaisethan voittivat kylmän sodan ja pystyivät nyt rakentamaan yhtenäisyyttä ja vapautta Eurooppaan ja muualle maailmaan länsimaisen ajattelun pohjalta. Tietenkin sotilaallinen organisaatio pyrkii voittamaan sodat jo ennen, kuin ne alkavat ja siksi uusien jäsenten saaminen on oleellinen osa tätä.

Nato muutti muotoaan hetkeksi, kun nykyinen venäjä aloitti sodan Tsetseniassa ja terroriaalto pyyhkäisi yli venäjän ja myöhemmin Yhdysvaltojen. Sotilasliittouma muutti itsensä terrorismin vastaiseen sotaan sopivaksi ja laajamittaisen periteisen sodankäynnin uskottiin hävinneen Euroopasta. Yhdysvaltojen iskettyä Afganistaniin ja Irakiin oli päivän selvää, että toisen sodan tarkoitus on geopoliittinen ja toinen sota laajeni tahtomattaan, kun huomattiin heimoyhteiskunnan tarvitsevan lisää sotilasvoimaa järjestyksen pitämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Näiden sotien aikana Nato nähtiin ja nähdään vieläkin Yhdysvaltojen hallitsemana nukkena, joka laittaa Eurooppalaiset sotimaan sen omia sotia. Osittain totta tämä on mutta Lähi-Idän sodat osoittivat, että Nato liittolaiset osallistuivat valikoivasti sotien vaatimiin uhrauksiin. Nyt, kun Nato ja Yhdysvallat ovat vetäytyneet Lähi-Idästä ja kotiin on palannut satoja tuhansia sotilaita on aika tarkastella muita rintamia. Yhdysvaltojen keskittyessä Kiinaan niin Naton Eurooppa osasto voi keskittyä Venäjään. Venäjä soimaa Natoa ja syystäkin mutta niin voittajat tekevät, että pidetään vastapeluri heikkona ja kasvatetaan omaa vaikutusvaltaa alueella.

Nyt Venäjän sotilaallinen voima, henkinen ja taloudellinen tilanne suorastaan vaatii konfliktia ja sen tuomaa tuolipaikkaa isojen poikien pöydässä. Kysymys siis pitäisikö Suomen liittyä Natoon niin itse vastaisin kyllä. Nyt, kun joukot ovat kotiutuneet Lähi-Idästä ja Venäjä verryttää lihaksiaan on aika selvää laajentaa omia muskeleita. Suomalaisten on vain hyväksyttävä se fakta, että lapsemme tulevat palvelemaan vähintään Euroopan sotatantereilla mutta onhan se parempi, kuin aavikolla tai vuorilla 20-vuotta ilman tulosta tai edes vivahdetta demokratiasta ja sivistyksestä.

Maailma on Euroopassa jakautunut jälleen Idän ja Lännen välille ja nyt ei ole suomettumisen aika ja kuvitella meitä rauhan tuojaksi maailmaan tai mitään erikoisasemaa kahden jättiläisen välissä. Mikäli suomalaiset tahtoisivat rauhaa koko maailmaan pitäisi olla riittävät voimavarat, tahtoa, rahaa ja valmiita uhrauksiin ja olla itseään suurempi. Natoon liittyminen asettaisi meidät viimein siihen pöytään, johon olisi pitänyt kuulua kauan sitten eli länsimainen, demokraattinen, yhtenäinen ja sotilaallisesti vahva. Liittouma tulee vaatimaan uhrauksia mutta se hinta on maksettava, jotta meidän ei tarvitse tasapainoilla idän jättiläisen kanssa ainainen pelko takaraivossa.